Kerava

Kerava on kaupunki. ^Lähde? Sen esikaupunkeja ovat Järvenpää, Korso (alun perin kirjoitusasultaan Torso, mutta paikalliset eivät osanneet kirjoittaa edes osoitettaan oikein), aivan Keravan etelälaidalla keikkuva Helsinki ja muutama muu tuppukylä. Keravan kummikaupunki on Tampere, joka elää loputtomassa kiitollisuudenvelassa Keravalaisille "oman" perinneruokansa vinkittämisestä (ks. jäljempänä).

Kerava on perustettu 70-luvulla, mikä heijastuu hyvin Keravan eräistä kaupunginosista, kuten Saviosta. Siellä noin 50 % asukkaista on edelleen pilvenpolttajia, ja kuten keravalainen perimätieto kertoo, hipit harrastivat siellä ruohon polttamista jo kirjavalla 70-luvulla. Savio on huono turistikohde, vaikka siellä onkin oma juna-asema ja kaunis kebab-grilli. Keravalla on Suomen pisin kävelykatu, joka on melkein yhden kilometrin pituinen. Keravan suurimmat oleskelutilat ovat Aleksin tori ja Keravan kirjasto. Lisäksi Keravan keskustan ja Savion välistä löytyy paikka nimeltä Kannisto. Kannisto on tyypillinen slummi, jossa on hielle haiseva koulu. Kannistossa ei ikinä tapahdu mitään ja siellä on illalla aivan hiljaista. Tämän takia on tapahtunut massasiirto keskustaan, jossa tapahtuu paljon asiota.

Muinaishistorian aika on Keravalla hyvin kuvattu. Mannerjään sulaessa muodostui ns. Keravan jääjärvivaihe, jolloin paksulti savea kertyi paikkaan, jossa jää ei sulanut, ei sitten vittu millään. Jään reunoilla liikkui paljon riistaa, mikä houkutti alkujärvenpääläisiä ja korsolaisten esi-isiä savikolle. Savikolla käytiin useita heimosotia ja jään sulettua nykyinen Kerava oli autio ja tyhjä. Kelvottomana savikkona Kerava jäi asuttamatta tuhansiksi vuosiksi, kunnes lopulta myöhäisajan lopulla (valomerkin jälkeen) joukko väsähtäneitä Anneleita ja Markoja jäi savitasangolla bootseistaan jumiin. Heistä periytyvät nykyiset keravalaiset. Tuohon aikaan elinkeinojen harjoittaminen saven keskellä oli yhtä helvettiä. Keravalaiset kokosivat savilammikoista iilimatoja, jota myytiin hämäläisille makkaran aineiksi. Tamperelaisten herkku on alun perin keravalaisten keksintöä, mutta keravalaisille se ei sitten maittanut. Keravalle muotoutuikin omaperäinen perinneruokakulttuuri – siitä enemmän jäljempänä.

Myöhemmin alkukeravalaiset riitautuivat keskenään ja pienempi ryhmittymä uhosi lähtevänsä paremmille maille. Raskaan vaelluksen päätteeksi he löysivätkin uuden savikon itselleen, ja sen he mielikuvituksen pyörteissä nimesivät Savioksi. Korsolaisten naapuriin muuttaneet saviolaiset olivat omiaan tuomaan uusia virikkeitä keskiuusmaalaisen tapakulttuuriin. Keksittiin telmiminen, jota saatettiin harrastaa mielin määrin naapuripitäjien nuorikoiden (keravalaisittain kollien) kanssa. Järvenpääläisiä käy edelleenkin tuon tuosta Keravalla telmimässä. Keravalaiset ovat myös oivia telmimään keskenään.

Esihistoriallisella ajalla tarkoitetaan aikaa ennen luku- ja kirjoitustaitoa. Keravalla esihistoriallisen ajan katsotaan varsinaisesti päättyneen 1980-luvulla, kun järvenpääläiset saapuivat kaupunkiin ja toivat mukanaan kirjallisen ja sikäläisittäin melko sanarikkaan graffititaiteen. Taidetta opittiin pian Keravallakin jäljentämään. Kolmesta lyhyestä sanastakoostuva kirjallinen artikulointi on värittänyt Keravalaista seinäkulttuuria näihin päiviin saakka. Esihistoriallisen ajan päättyminen tarkoitti monen asian muutosta keravalaisille. Makkaralla oli nyt hinta, joka voitiin teipata grillin ikkunaan niin, että monet osasivat sen lukea.

Keravan vaiherikkaaseen historiaan voi tutustua Keravan museolla. Siellä on useita keravalaisuuteen liittyviä esineitä ja ihmisiä.